Selkämerellä Porin edustalla sijaitseva Reposaari on kuin kaupunki minikoossa. Moni-ilmeinen puutalo-asemakaava, norjalaistyylinen tunturikirkko ja kalasatama troolareineen tekevät saaresta ajattoman maalauksellisen, johon kiinnostavaa kontrastia luo vanha satamateollisuus ja tuulivoimalat. Saari oli 1800-loppupuolella Suomen vilkkain vientisatama, mutta tämä verrattain syrjäinen, pitkään vain veneellä saavutettava saari, jäi syrjään modernimmasta talouskehityksestä säilyttäen paljon ainutlaatuisesta historiallisesta luonteestaan. Saarella voi vieläkin aistia purjelaivakauden tunnelmaa, esimerkiksi purjeveneiden mukana saarelle siirtynyt maa-aines on tuonut siemeniä vieraista maista ja kesäisin saarella kukkii eksoottinen kasvillisuus.
Suomen vanhin ravintola, vuonna 1846 avattu Ravintola Reposaari, on kuuluisa kalapöydästään ja nykyisin saaressa toimii myös Suomen suurin kalasatama sekä sen yhteydessä oleva kalaravintola Merimesta.
Saaren omaleimaisuutta kuvannee parhaiten vuoteen 1999 asti vietetty poikkeuksellinen tapa, päivisin pidetty tunnin siesta, jolloin kaupat (ja Suomen pienin Alko) suljettiin ja ihmiset katosivat kaduilta. Ei liene sattumaa, että latinankielinen verbi reposar tarkoittaa levätä, levähtää, huilata (eng. to rest)
Reposaari tarjoaa elokuvafestivaalille ainutlaatuiset puitteet myös oman merkittävän elokuvahistoriansa takia. Hollywood saapui saarelle 1980-luvulla, kun Reposaari esitti syrjäistä siperialaiskylää Taylor Hackfordin ohjaamassa elokuvassa ’White Nights’.
